Se on menoa nyt!

Tultiin miehen kanssa jo tänään Helsinkiin hotelliin, niin ei tarvitse aamulla stressata ruuhkissa. Kiva näköala, vaikkei just nyt niin kovasti noista näköaloista pysty nauttimaan!

Tavarat on pakattuna laukussa ja aamulla sitten sairaalaan. Toisaalta jännittää ihan kamalasti, kun ajattelen, että huomenna tähän aikaan leikkaus on jo ohi ja olen toivon mukaan ajat sitten jo heräillytkin! Toisaalta taas en oikein vielä ymmärrä, että ihan oikeasti se on nyt huomenaamuna. Pitäisi lähteä kohta syömään jotain. Mietin tuossa, että ei varmaan kannata mitään pepperonipizzaa tai hampurilaista ranuilla kiskasta. Voi meinaan janottaa yöllä ja kahden jälkeen ei saa vettä juoda. Ei se syömättömyys ole ongelma, mutta se juomattomuus! Juon ylensä aina aamuisin ison lasillisen vettä. Pitää laittaa vissiin kello herättämään yöllä ennen kello kahta ja vielä juoda vähän. Saattaa kyllä olla, että en muutenkaan nuku ensi yönä, joten voi olla turhaa.

Voi että, oispa jo loppuviikko ja olisin kotona toipumassa! Tulee mieleen, että kaikenlaisiin epämiellyttäviin tilanteisiin pitääkin itsensä tunkea. Täytyy vaan yrittää heittää aivot narikkaan ja antaa tilanteen viedä. Kai tästä hengissä selvitään.