Asenteista

Aivan uskomatonta, miten paljon täällä blogissa on ollut vierailijoita ja miten paljon on tullut kommentteja! Ja vieläpä niin, että lähestulkoon kaikki kommentit ovat olleet kannustavia ja positiivisia!

Perustin tämän blogin, koska en itse löytänyt mistään mastopexiaan liittyviä keskusteluja. Silloin kun vasta harkitsin leikkaukseen menemistä, etsin paljon tietoa esimerkiksi toipumisesta, kivuista jne. Vaan ei sitä löytynyt suomenkielisiltä sivuilta! Niinpä ajattelin, että tämän blogin muodossa saan itse purkaa omaa jännitystäni ja tuntojani, ja siitä saattaa olla hyötyä myös jollekin toiselle.

On tietysti aina riski, kun avoimesti kertoo tällaisesta aiheesta, että saa osakseen myös ikävää palautetta. Tänne blogiin sitä ei onneksi ole juuri tullut. Huomasin tänään, että blogistani keskustellaan eräillä keskustelupalstoilla. Sinänsä tosi hienoa, että blogi on saanut "julkisuutta" ja lisää lukijoita on sitä kautta tullut. Ihmetyttää vaan nuo keskustelupalstat. Mikä siinä on, että siellä näyttäisi olevan joku pakottava tarve haukkua muita ja antaa mahdollisimman ikäviä ja negatiivisia kommentteja asiasta kuin asiasta? Ja pahimpia kaikista ovat äidit! En tarkoita, etteikö negatiivista palautettakin saisi olla. Eihän kaikkien tarvitse samaa mieltä asioista olla. Sitä vaan ihmettelen, että pitääkö se negatiivinen palaute aina olla niin kovin hyökkäävää ja ilkeämielistä. Luojan kiitos, en ole julkisuuden henkilö! Kyllä minä niin mieleni pahoittaisin noista kirjoituksista. :)

Blogini tarkoitus ei ole pelkästään silikoineista keskustelu, vaikka toki siitäkin aiheesta paljon täällä on ja saa ollakin! Silikonit herättää paljon tunteita puolesta ja vastaan. Huvittavaa, että itsekin olen suhtautunut aika negatiivisisesti silikoneihin, niin kauan kuin itselläni oli rinnoissa täytettä ihan omasta takaa. Helppoakos se on arvostella asiaa, johon ei itsellä ole tarvetta. Kuten olen jo aiemmin todennut, en olisi silikonia rintoihini halunnut, jos hyvä tulos olisi ollut saavutettavissa ilman. Vaan kun ei ole! Miksi kärsisin loppuelämäni asiasta, josta olen jo melkein parikymmentä vuotta kärsinyt, jos se jollain on hoidettavissa?? Jos on itseensä tyytyväinen, niin onko se joltain pois? Olen kyllä kateellinen heille, jotka ovat sinut itsensä kanssa ilman mitään leikkauksia. En todellakaan mene mieluusti tähän leikkaukseen, mutta niin kauan tämä asia on minulle tuottanut harmia ja jopa häpeää, että en näe muuta vaihtoehtoa. Kukaan minua ei tähän pakota, vaan ihan itseni takia tämän teen.

Mitä noihin silikoneihin tulee, niin ne kuulemma ovat auttamattomasti menneet pois muodista. Harmi. Minusta tulee nyt sitten melko epämuodikas! Väittäisin kuitenkin, että ehkä niistä puhuminen ja "numeron tekeminen" on mennyt pois muodista, mutta kyllä niiden määrä on lisääntynyt ihan varmasti. Olkoonkin sitten epäluonnollisen näköiset tai rumat pallot, niin tasan taatusti ne ovat kauniimmat kuin navassa roikkuvat venyneet pussit!