.JPG)
.JPG)
.JPG)
Ihan alkuun muutama kuva. Otan illemmalla vielä ilman liivejä kuvia. Eilen meni kaikki keskittyminen suihkussa selviämiseen, joten jäi kuvat ottamatta. Ensimmäisenä viimeinen kuva vanhoista riipuista ja sitten uudet.
Mutta siis se leikkauspäivä. Aamulla menin huonosti nukutun yön jälkeen sairaalaan. Odottelin aulassa kirurgia ja olo oli vähän kuin olisi flunssan takia ollut lääkärin vastaanotolle menossa. Ei oikein tuntunut todelliselta, että olisin ihan oikeasti leikkaukseen menossa. Pian pääsin juttelemaan vielä plastiikkakirurgin kanssa ja olo rentoutui kummasti. En jännittänyt enää kamalasti sen jälkeen, kun "toiminta alkoi". Kun kuvat oli piirretty vanhoihin tisseihin, pääsin hetkeksi sänkyyn odottelemaan ja sieltä aika pian leikkaussaliin. Anestesialääkäri jutteli mukavia ja yhtäkkiä totesin, että nyt muuten huippaa. Sitten pimeni vintti ja seuraavaksi heräsin heräämössä ja väsytti ihan älyttömästi. Kuulin vaan kun hoitaja tuli kertomaan, että leikkaus on ohi ja kaikki meni hyvin. Hän myös kysyi jaksaisinko soittaa kotiin miehelle. Sanoin, että enpä taida jaksaa! Nukuin pitkälle iltaan eikä kipuja ollut. Jossain vaiheessa halusin päästä vessaan ja kävinkin, mutta pöntöllä tuli sellainen tunne, että pyörryn justiinsa. Joten äkkiä takaisin sänkyyn ja uusi yritys hiukan myöhemmin. Ensimmäisen illan leikkauksen jälkeen nukuin oikeastaan koko ajan. Kirurgi kävi jossain vaiheessa juttelemassa ja kertoi, ettei dreenejä edes tarvinnut laittaa. Siinä vaiheessa vasta katselin ensimmäisen kerran rintoja, joskaan niiden kunto ei siinä vaiheessa edes kauheasti kiinnostanut! Nukuin melkein koko yönkin ilman kipulääkkeitä. Aamuyöllä otin ensimmäisen Panacodin ja sain sen jälkeen hyvin nukuttua. Aamulla olo oli jo vähän virkeämpi ja sain käydä itse vessassa ja sain aamupalaa. Nälkä oli kauhea, mutta en saanut oikein mitään alas. Mies tuli hakemaan minua yhdeksän maissa ja lähdettiin kotiin. Eilisen päivän pötköttelin ja torkuin sohvalla ja illalla olin kipeämpi kuin leikkauspäivänä. Lähinnä sellaista puristuksen tunnetta. Kipulääkkeet auttoivat kuitenkin hyvin ja viime yön nukuin ihan hyvin sohvalla. Tänään on olo jo parempi kuin eilen. Ei juuri kipuja ole ja olen istuskellut ja katellut telkkaria. Kyllä tämä tästä varmaan vielä iloksi muuttuu!
Hyvältä näyttää! Mulla oli paljon enemmän yläosassa turvotusta, toki implanttikokokin on mulla suurempi. Varmasti sinusta tuntuu aluksi siltä, että tissit ovat liian isot, mutta voi olla että muutaman kuukauden päästä pidät niitä jopa hieman pieninä :) Olis kiva nähdä vielä ilman liivejä kuva, siitä saa enemmän vertailua tuohon "tussikuvaan".
VastaaPoistaJuu, mä laitan ilman liivejä kuvan vielä tänään jossain vaiheessa. :)
VastaaPoistaIhanaa nähdä kuvia! Realisoituu itsellekkin tuleva muutos! Kiitoksia sinulle näistä rohkeista kuvista! Katsoin tussinjälkiä ja aloin pohtimaan asetettujen nännien korkeutta: tahtois et ne on mahdollisimman korkealla. Eikö se ollutkin niin et kaulakuopasta nänninpäähän mitattuna etäisyys olisi ideaalisessa tilanteessa 19-22cm päässä? Tuo oikeanpuoleinen rinta kuvassa näyttää siltä, ettei sitä ole tarvinnut nostaa paljoa. Kokisin ettei mulle riittäisi tuo korkeus, kun katson missä kohtaa on kainalo. Toivottavasti tulee pian kuvia ilman liivejä, niin näkeepi nännit. Selkenis omatkin ajatukset näistä mittasuhdeasioista. Hirveästi myös pohdituttaa nyt valitsemani implanttikoko. Ne on 255cc/375cc anatomiset natrellet, profiiilia en muista (FF? FFF?) mut kuitenki toisiks korkein(köhän?). Toivottavasti ei tule liian pienet. En haluis lähtä hakeen isompia. Kohotusta tulee tietty kans mut kumpaanki erimalliset leikkausjäljet et toisen alle ei tule poikittaista leikkuuhaavaa vaan pysty ja nännin siirto.
VastaaPoistaEilen kävin katsomassa triumphin liivejä tukiliiveiksi ja niissä ei ollut kaaritukia: hämmästyin kuinka paljon pussitti liivit yläosasta! Mul on mm. champion urheiluliivit kaarituella D80 ja D85 niin vastaavat koot teki tällaisen efektin. Nyyh. Ei kait mun oikea koko ole sittenki c ellei jopa b? Silloin voisin kyllä ottaa isommat proteesit saavuttaakseni d:n. En tosin usko sen onnistuvan enää: pitäis varmaan käydä lääkärin tykönä toistamiseen ja ajomatka 3h, leikkaus saattaa estää isomman proteesin oton (400cc ehdoton max?) ja olen laihtunut konsultaatiossa käynnin jälkeen muutaman kilon(n.7kg). Lääkäri meinasi konsultaatiossa painomuutoksista, että laihtuessa pitäisi pienentää proteeseja. No sitähän efektiä en toivo. Olen kuitenki melko leveä rakenteeltani joten mitkään pienet tisut ei mulle sovi. :S
Jään mielenkiinnolla odottamaan kuvia ilman liivejä, teippien kera sekä ilman(tietty sit kun pystyy ilman olemaan).
- Mamma Oulun läheltä
Ah joo: Oletko nyt onnellinen? :)
VastaaPoista- Mamma Oulun läheltä
menee jo pee äs -linjalle: kuka otti tussikuvan sinusta? Hoitajako? Mietin, et saiskohan omat kuvattua samanlai.
VastaaPoista- Mamma Oulun läheltä
Nännien korkeudesta. Kirurgi sanoi minulle, että tuo on aika luonnollinen korkeus, mihin minulle ne nostettiin. Hän sanoi, ettei liian korkealle kannata niitä nostaa, koska ne näyttävät vähän hulluilta sielläkin ja niitä on sitten jälkikäteen hankala saada alemmas! :) Mutta siis kuvista näkee sitten paremmin. Ja toki kirurgille kannattaa kertoa sitten, mitä haluaa. Niin joo ja siis implantit tietty nostaa vielä noita nännejä tuosta, mihin noi merkit on laitettu. Kannattaa varmaan laittaa sähköpostia sinne klinikalle, mihin oot menossa, jos oot jotenkin epävarma tuon koon suhteen. Voivat vielä varata sinne useamman koon ja sitten päätöksen teet samana päivänä ennen leikkausta. Minäkin siis vielä leikkauspäivänä varmistin tuon koon sopivuuden kirurgin kanssa.
VastaaPoistaJa kyllä olen nyt ihan tyytyväinen. Lähinnä olen vielä aika hämillään, että se leikkaus on nyt ohi. Just nyt on olo semmoinen kuin synnytyksen jälkeen kun maito nousee rintoihin. Rinnat on tosi pinkeät ja kovat. Vieläkään en siis kauheasti ole ehtinyt pohtia, millaista on nyt uusilla rinnoilla pukeutua nätteihin vaatteisiin tms. En tajua, miten jotkut pystyy jo seuraavana päivänä testaamaan uusia vaatteita! :D Vaikkei olo kovin kipeä ole, niin ei kyllä ole mieleen tullut kulkea muussa vaatteessa kuin pyjamassa. No ehkä tässä muutaman päivän sisään jo tekee mieli vaatteitakin testailla.
Ton tussikuvan otti oma mies, mutta kyllä ne hoitajatkin varmaan ottaa kuvan, kun pyytää. :)
Otinkin kontaktia tuonne Jyväskylän KL:ään ja voi olla, että joutuisin käymään siellä mutkan. Toisaalta on sellainen tuntemus, että voisi tulla turha reissu: töistä poissaoloa, kustannukset käymisestä ja lopulta voikin kirurgi päättää painon putoamisen vuoksi proteeseista, et jopa pienemmät mitä nyt. Sihteerin kanssa olen ollut yhteydessä tarkoituksellakin, etten häiritse jatkuvilla meileillä lääkäriäni. Toki hän tietysti kyselee lääkäriltä esittämäni kysymykseni joten ei ihan puosksaroinniksi mene. Minulla on painon kanssa ollut sellaista jojoilua ja siten proteesit tulevat olemaan toisinaan joko liian pienet tai suuret. Toivon tietysti pääseväni tavoitteeseen ja pysymään siinä. Mutta oletettavasti rintojeni myötä olen tyytyväisempi itseeni ja siten myös pidän itsestäni enemmän huoltakin. - Ainakin joillekkin on näin käynyt. Koen yläkroppani olevan sen verran vankkaa tekoa, että pienet rinnat näyttäisi kuin kanamunakennon kupilta paidan alla. :D Tekisiköhän se sen kummempaa eroa, jos kumpaakin proteesia kasvatettaisiin 25cc:llä. Tuskin. Minulle kun sanottiin, ettei tämä toinen proteesi voi olla paljoa isompi(375cc) et maximissaan 400cc. Tuntuu jotenkin nolottavalta mennä vielä näin jälkikäteen vatvomaan kokoja, niin kuin ei osaisi päättää mistään asiasta. Melkein olisi ollut viisainta olla hiljaa ja ottamatta yhteyttä - varsinkin jos tuloksena voi olla toisen konsultaatiohinnan verran rahallista menetystä, pienemmät proteesit mut oli suunnitteilla ja miinustunteja töistä. :P
VastaaPoista- Mamma Oulun huudeilta
Sainkin jo kirurgin mielipiteen: juuri sopivat ovat. Ja etteivät ne ainakaan pienet ole. ;D Maksuton olisi ollut toinen konsultaatioaika ja viimeistään n. kk ennen leikkausta. Eiköhän sitä näillä mennä. :)
VastaaPoista- Mamma Oulun huudeilta
No hyvä, että sait selvyyttä asiaan! Ei kannata nolostua kysymisestä! Tyhmempää on minusta olla kysymättä ja olla epävarma. Minulla on aina tämä periaate, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. :D On toi asia kuitenkin sen verran tärkeä, kun kyse on omasta kropasta.
VastaaPoistaMoikka. Ite oon menossa samaan leikkaukseen lokakuussa. Mistä ostit noin kauniit liivit?
VastaaPoistaAi kauniit? :) Nämä ostin sairaalasta ja ne puettiin päälle heti leikkauksen jälkeen kun vielä nukuin. Olivat alussa kyllä ehdottoman hyvät, kun ovat edestä suljettavat. Nämä ovat Lymed-merkkiset. Tsemppiä leikkaukseen!
VastaaPoistaVoi hitsi. Mut leikataan tällä viikolla (rintojen synnynnäisen kehityshäiriön korjausleikkaus) ja jännittää aivan sairaasti. Implantti tulee osittain lihaksen alle ja nännit leikataan. Kiva lukea muiden leikkauskokemuksia, mua kun ei ole koskaan edes nukutettu! Tosi hölmöä, mutta mua pelottaa eniten nukutuksen jälkeinen pahoinvointi vaikka kirurgi varoitteli, että leikkauksen jälkeisiä kipuja varmaan on aika paljon. Tosi kiva, että sulla on mennyt kaikki hyvin!
VastaaPoista-Minttu
Tsemppiä kovasti leikkaukseen! Mulla ei ollut pahoinvointia, mutta kai se on yksilöllistä. Ei kannata etukäteen jännittää! Olin ainakin niin pöllyssä koko sen illan, että ei siinä kerennyt suremaan, vaikka ois parit oksutkin tullut! :) Ja kipulääkkeet on kyllä tehokkaita.
VastaaPoista