Plastiikkakirurgia on turhaa rahan tuhlausta?

Otanpa vielä tämän aiheen erikseen käsittelyyn, koska siitä on täällä muutamia kommentteja tullut. 

Ensinnäkin väite, että plastiikkakirurgia on turhamaista ja ihmiset menee leikkauksiin, koska se on "muodikasta". Väittäisin, että suurin osa kuitenkin plastiikkakirurgisiin toimenpiteisiin turvautuneista ovat päätyneet siihen pitkällisen harkinnan tuloksena eivätkä todellakaan kevyin perustein. Itsekin mietin ensimmäisen kerran vakavasti leikkausta alle 18-vuotiaana eli yli kymmenen vuotta sitten. Mutta halusin ensin saada lapsia, joten lykkäsin ajatusta. Toisaalta, eipä olisi kyllä ollut varaakaan silloin eikä tullut mieleenkään, että olisin päässyt luultavasti myös julkiselle puolelle leikkaukseen. Tämä päätös on siis kypsynyt pitkään enkä todellakaan laitatuta silikoneja itselleni sen vuoksi, että olisi jotenkin tosi hienoa kun on silikonit! Päinvastoin, tuskin tulen niistä kovin suurta meteliä pitämään. Luulen, että suurimmalle osalle leikatuista tai leikkausta harkitsevista, toimenpide on viimeinen oljenkorsi siinä vaiheessa kun olo käy sietämättömäksi jonkun itseä haittaavan asian kanssa. On se ongelmakohta sitten missä kohtaa kroppaa tahansa, niin se varmasti on aiheuttanut kärsimystä ja häpeää "omistajalleen" oikein urakalla. 

Joku varmaan miettii tässä kohtaa, että pitäisi vaan oppia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Jotkut varmaan pystyy siihen. On kuitenkin asioita, joiden kanssa ei opi elämään! Itsekin olen nyt kolmikymppisenä tyytyväisempi kroppaani kuin koskaan aiemmin ja vaikka ei tässä mitään missejä olla, niin olen oikein iloinen, että näytän juuri tältä kuin näytän. Vaan ne tissit. Niiden kanssa en ole tähän päivään mennessä päässyt sinuiksi enkä varmaan ikinä tulisi pääsemään. Tulisin aina inhoamaan niitä, inhoamaan riisuutumista uimahallien yms. pukuhuoneissa ja inhoamaan bikineissä kulkemista. Kropassani on siis selvästi yksi epäkohta, jota en voi muokata, vaikka kuinka salilla treenaisin. Kaikkea muuta kropassaan pystyy muokkaamaan salitreenillä, mutta tissit ei kyllä enää mihinkään tuolta nouse! 

No sitten siihen rahan tuhlaamiseen. Jokainen kai saa käyttää rahansa mihin parhaaksi katsoo!? Sillähän tämä talous toimii, että rahaa kulutetaan! Minä kannan korteni kekoon kansantalouden pelastamisessa... Plastiikkakirurgini vertasi eräässä artikkelissa "kauneusleikkauksia" auton huollattamiseen. Kun kilometrejä tulee tietty määrä mittariin, niin auto viedään huoltoon. Miksei sitten omaakin kroppaa huollettaisi? Tässä kuitenkin toivon mukaan on vielä joitain kilometrejä edessäpäinkin enkä halua olla kolmikymppinen, joka ei voi kulkea bikineissä rannalla! Omaan tyytyväisyyteen satsaaminen on mielestäni ihan hyvä sijoitus. Ja kyllä ihmiset laittavat rahaa paljon turhempaankin. En polta, joten olen varmaan jo elämäni aikana säästänyt tissileikkauksen verran rahaa siinä. Yhtä lailla voisi sanoa, että matkustelu on aivan turhaa rahan tuhlausta. Sekin on kuitenkin satsaamista elämänlaatuun. Myös julkisella puolella itseään leikkauttaneet saavat mollausta siitä, että tuhlaavat verorahoja turhanpäiväisyyksiin. Pitää kuitenkin muistaa, että julkiselle pääsee leikkaukseen ne, joille todella on jo aiheutunut vakavia ongelmia. Kyllä valtavan isot, roikkuvat ja painavat rinnat ovat sairaus siinä missä joku muukin. Tai ainakin niistä siis aiheutuu sairauksia ja vaivoja. Jos aletaan saivartelemaan verorahojen tuhlaamisesta, niin valitetaan sitten mieluummin esim. niiden hoidattamisesta, jotka ovat itse aiheuttaneet sairautensa! 

Siteeraan vielä psykologian oppikirjaa, jossa  korostetaan, että ihminen on fyysis-psyykkis-sosiaalinen kokonaisuus. Jokainen osa-alue vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin eikä niitä voida erottaa. Plastiikkakirurgian avulla voidaan edesauttaa hyvinvointia noilla kaikilla osa-alueilla. 

Onneksi asenteet ovat selvästi muuttuneet paljon hyväksyvimmiksi. Pelkäsin paljon pahempaa teilausta kuin olen saanut! Oikeastaan kaikilta tutuilta, joille olen uskaltautunut kertomaan, olen saanut vain ja ainoastaan positiivista kannustusta ja tsemppausta.