Kuvia ilman teippejä!

Tadaa! Siinä ne arvet on koko komeudessaan kolme viikkoa leikkauksen jälkeen! Harmikseni huomasin, että noista teipeistä näyttää pientä punaista näppyä minulle tulevan. Niitä pitäisi kuitenkin 3 kk käyttää, joten toivotaan, ettei pahemmaksi mene.

Tässä kuvassa näkee, että tällä hetkellä rinnat ovat (taas) erikokoiset. Mutta en ole huolissani, koska tossa pienemmältä näyttävässä on selkeästi implantti vielä ylempänä ja rinta on alhaalta tyhjä, kun taas toisessa rinnassa se on jo selkeästi laskeutunut. Samalla kun implantti on laskeutunut, niin nänni on luonnollisesti kohonnut ylemmäs. Uskon, että kun impantti toisessakin laskeutuu, niin kokoeroa ei ainakaan silminnähden jää. Ja vaikka jäisikin hiukan, niin ei kyllä paljoa paina siihen alkutilanteeseen verrattuna! :)

Ihana kellertävä syysväritys. :) Tosi vähän kyllä tuota mustelmaa on ollut. Luulin, että tissit olisivat ihan mustana ensimmäiset viikot.

Tässä vielä molemmat.

Tänään oli siis ensimmäisen omatoimisen Micropore-teippien vaihdon aika. Jännitti vähän ottaa teipit itse pois. Olin melko varma, että nännit lähtee mukaan! No, ei lähteneet eikä teippien irrotus pahemmin sattunut. Teippien poisoton jälkeen pesin rinnat hyvin ja annoin vähän ilmakylpyä. Arpiin laitoin ohuelti silikonigeeliä ja sen jälkeen uudet teipit. Voin kertoa, että ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Se näytti paljon helpommalta puuhalta kuin sitten olikaan. Varsinkin noihin ala-arpiin oli tosi vaikea saada teippiä siististi. Mutta ei kai kukaan ole seppä syntyessään, ensi kerralla menee sitten paremmin!

Olo on ollut viime päivät hyvä. Jätin pois myös Buranan pari päivää sitten. Enemmän siitä olikin apua hartiajumitukseen kuin tissikipuun! Nyt ei ole hartiatkaan vihoitelleet nukkuma-asennosta isommin, niin eipä ole enää mitään tarvetta särkylääkkeitä syödä. Kipua rinnoissa tuntuu lähinnä auton kyydissä, kun tiessä on töyssyjä. En muuten ole ennen huomannut, miten paljon kaupunkialueella on teillä viemärikaivoja. Nyt kyllä huomaa, kun tärähtää ikävästi aina jokaisen kohdalla. Välillä myös varsinkin iltaisin tuntuu lihaskramppeja tai sellaista kiristymistä rintalihaksessa sillä puolella rintaa, jossa implantti on vielä ylempänä. Mutta sekin on kyllä viime päivinä vähentynyt. Arvissa tuntuu jonkin verran kipua ja kutinaa. Parin viime päivän aikana on myös molemmissa rinnoissa tuntunut muutaman kerran päivässä sellaista yhtäkkistä viiltävää kipua. Se alkaa ihan yhtäkkiä ja kestää muutaman sekunnin. Johtuu ilmeisesti siitä, että kudokset on laitettu uuteen malliin ja ne siellä vähän hakee uutta paikkaansa. Tämä siis taas ihan minun oma arvio asiasta. :) Kaikenkaikkiaan ihan naurettavan vähäisillä kivuilla tästä on selvinnyt. Valmistauduin kyllä paljon pahempiin kipuihin, mutta koko aikana ei sellaista oloa ole ollut, että olisi jotenkin todella kipeä.

Lenkillä pystyy käydä jo aika normaalisti. Ei siis tietenkään juosta voi, mutta kävellä pystyy jo ihan hyvää vauhtia. Huomaa kuitenkin, että varsinkin ylämäessä hengästyy helpommin kuin ennen leikkausta. Salilla olen myös viime viikolla käynyt polkemassa kuntopyörää. Täytyy sanoa, että ärsyttää, kun ei voi siellä juuri muuta tehdä, mutta parempi sekin kuin sohvalla makoilu!

Lasten kanssa on mennyt yllättävän hyvin. Pelkäsin isompia protesteja, kun ennen leikkausta usein äiti oli ainoa, joka kelpasi tekemään monia juttuja. Lapsille on kerrottu vain, että äiti on vähän kipeä ja äitiä pitää siksi kohdella nätisti ja iskä hoitaa nyt enemmän asioita. Eivät ole sen kummemmin ihmetelleet asiaa. Vaikkei sylissä nyt pystykään pitämään, niin halata jo voi, viekussa istua ja kädestä pitää kiinni ja pusuja antaa! Turhaan siis surin ennakkoon sitä, että en voi lapsillekaan hellyttää osoittaa pitkään aikaan. Kyllä pystyy!